Kauhee kiirehän siellä töissä sitten perjantaina oli ku ois pitöny pois ajoissa päästä Onneks kuitenkin kohtuulisen aiksin päästiin kohti Jyvsäkylää lähtemään. Kauhee keli oli ajaa, pimeetä ja vettä tuli koko matkan, tai no ehkä sitten sen leirintäalueen pikkuhiekkatiellä ei ehkä tainnu sataa, jos muistan oikein. Leirintäalueen nimi oli Metsäranta, hienolla paikalle se oli. Ihan järven rannalla. Meidän mökin nimi oli Niilo, Niilossa oli 4 seinää ja katto Siellä oli 4 sänkyä, pöytä, 2 tuolia, jääkaappi ja hattuhylly, jolla oli aika huterasti asetettu tv. Justiin sinne mahuttiin 2 koiran kanssa. Sauna kuului mökin vuokraan ja se oli päärakennuksessa. Lauantai-iltana oli ihana käydä saunassa. Näyttelyt meni kivasti ja lopputulos oli seuraavanlainen:

Jyväskylän KVstä Winda sai EH:n ja arvostelu oli seuraavanlainen (tuomari oli
Soile Bister)

Kaunislinjainen hyväluustoinen feminiininen narttu. Kaunis pää & ilme. Riittävä
runko. Kääntää etukäpliä ulospäin. Takaosa saisi olla paremmin kulmautunut.
Saisi liikkua hieman tehokkaammin takaa. Kaunis karva. Erinomainen luonne.

Erkkarista Winda sai ERIn, tuomarina oli Meg Purnell-Carpenter Iso-Britanniasta
ja arvotelu:

2,5-vuotias, good head and expression. Correct angulation. Good topline. Sound
side and rear movement, just a little loose in front.

Winda seisoi ihan yli odotusten, on treenit tehneet hyvää

Pentusta odottelen ihan innoissani, Carinalla menee varmaan kohta hermot... Yksi Helkan vauvaleista on siis tulossa meille Kun vaan jaksasi oottaa... No onhan tässä nyt niin paljon tekemistäkin että eiköhän se aika nopeesti mee.

Jotenkin ihan yllättäen Winda on piristynyt, se on ihan eri tytteli. Tänään toko-treeneistä kotiutuess tuli mieleen ajatus että "tuo on se mun Winda" aika outoa. Winda on ollut niin kauan semmonen sohvaperuna että en ess muistanu et on se tosiaan aikasemmin ollu tollanen ilopilleri viipottaja. Sen olemus on jotenkin muuttunu paljon ilosemmaks ja leikkisämmäks Tänäänkin tokotreeneissä se leikki ilman mitää ongelmia mokkanahkasella patukalla ja oltiin sentään kasvihuoneella. Kotonahan se on jo siitä ollu ihan innoissaan, mut ulkona en oositä saanu noin leikkimään aikasemmin. Nyt oli oikein todistajiakin paikalla, kun tytyliä sai oikein taas retuuttaa ja se retuutti sitä patukkaa Palloonhan W on ihan villinä, mut nyt yhtäkkiä ei kelvannutkaan se sen uus pallo jossa on se semmonen käsiripa, kun oli se sen minijalkkis toiseskädes tai W:llä, niin ei lähtenyt tyttö sen rivallisen peräs juokseen... Mä en ihan aina ymmärää tota koirulia. Mikäköhän siinä adidaksen minijalkkiksessa on? Se on sen lemppari ja kai mun sit täytyy alkaa kylmästi vaan harjotteleen et jos toi toinenkin pallo sit vaikka kelpais joskus. Saa nähä. Jatketaan siis harjoituksia